Myyttien purkua transsukupuolisista osa 1 - mielenterveys

Aloitan uuden blogikirjoitusten sarjan, jossa pureudun muutamaan sitkeään myyttiin, joita transsukupuolisuuteen liitetään. Otsikoita on kolme: mielenterveys, autismi ja detransitio. Myyteistä neljättä, transsukupuolisuus sosiaalisesti tarttuvana ilmiönä, olen käynyt läpi jo aiemmin tässä blogissa täällä ja täällä, joten tällä kertaa en käytä siihen aikaa. Palaan aiheeseen varmaan uudestaan joskus.

Käyn kaikki aiheet läpi siten, että esitän ensin yleisiä väittämiä, joihin olen törmännyt, ja sen jälkeen käyn läpi muutamia tutkimuksia ja artikkeleita, joiden perusteella päättelen, kuinka hyvin väitteet pitävät paikkansa. Saatan tehdä myös jonkinlaisen loppupäätelmän siitä, miten tällaiset väitteet vaikuttavat.

Korostan, että en ole näiden aiheiden asiantuntija, vaan kiinnostunut maallikko. En myöskään ole kokemusasiantuntija. Minulla itselläni ei ole aiheista ensimmäisen käden kokemusta. Tarkkailen asiaa sivusta, transnuoren äitinä. Pyrin olemaan objektiivinen ja lähdekriittinen. Kirjoitukseni ei myöskään millään muotoa ole kaiken kattava, aukoton ja tieteellisesti pätevä, mutta oletan, että se on silti kiinnostava. Tarkoituksenani on nimenomaan purkaa myyttejä, ei vahvistaa näitä yleisiä olettamuksia, joten se totta kai vaikuttaa näkökulmaani.

-------------------

Mielenterveys

"Transsukupuolisuus on jonkin trauman seurausta. Esimerkiksi sen, että vanhemmat halusivat lapsensa olevan toista sukupuolta, tai hän on raiskauksen tai insestin uhri."

"Transsukupuolisuus on mielenterveyden häiriö. Ihminen ei suostu hyväksymään biologista sukupuoltaan, joten ongelman täytyy olla psyykkinen."

"Kaikilla tuntemillani transsukupuolisilla on vakavia mielenterveyden ongelmia."

"Transsukupuolisilla on kaikkien tutkimusten mukaan enemmän mielenterveyden ongelmia kuin cis-sukupuolisilla."

Useassa lähteessä todetaan, että transsukupuolisuuden syntymekanismeja ei täysin vielä tunneta, mutta se voidaan varmuudella sanoa, että se ei johdu traumasta tai vanhempien kasvatuksesta, esimerkiksi täällä.

Wikipediassa (tiedän ettei ole luotettava lähde) viitataan useaankin tutkimukseen (suurin osa näistä ihan kunnollisia) ja niiden pohjalta todetaan:
"Transsukupuolisuudelle ei ole löydetty yksiselitteistä aiheuttajaa. Vallitsevan käsityksen mukaan sukupuoli-identiteetin kehittyminen ja muuttuminen on useiden sikiö- ja nuoruusajan hormonaalisten, geneettisten sekä joidenkin psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden summa. Varsinaista aikuisiän transsukupuolisuutta selittänevät kuitenkin yksinomaan geneettiset ja sikiöajan hormonaaliset tekijät eikä sosiaalisen kasvuympäristön yhteyttä transsukupuolisuuteen ole pystytty osoittamaan."

Transsukupuolisia on ollut olemassa niin kauan kuin ihmisiäkin, mutta ilmiölle on ollut eri aikoina ja eri kulttuureissa omat sanansa ja mahdolliset selviytymismekanisminsa. En mene nyt niihin sen tarkemmin, mutta halusin vain tuoda esiin sen, että kyse ei ole mistään nettiajan villityksestä.

Transsukupuolisuus on luokiteltu kansainvälisessä ICD10-tautiluokituksessa mielenterveyden häiriöksi vuodesta 1980 ihan tähän vuoteen saakka. American Psychiatric Association poisti transsukupuolisuuden mielenterveyden häiriöitä koskevasta ohjeistuksestaan vuonna 2013 ja korvasi sen sukupuoliristiriidalla. WHO suosittelee tautiluokituksessa siirtymistä kehodysforian eli kehoristiriidan käsitteeseen, ja siirsi sen seksuaaliterveyden luokkaan vuosikokouksessaan tänä vuonna. Suomessa siirrytään samaan vuoteen 2022 mennessä. Lähteitä tässä ja tässä.

Viimeaikaiset tutkimukset perustelevat siirtoa. Transsukupuolisuus tai kehodysforia ei ole mielenterveyden häiriö, mutta se on ihmiselle niin ristiriitainen tila, että se voi aiheuttaa ongelmia mielenterveyden kanssa. Hyvän hoidon suositus: 
"Sukupuolidysforiaan apua hakevat asiakkaat saattavat kamppailla myös muiden mielenterveysongelmien kanssa (Gómez-Gil, Trilla, Salamero, Godás & Valdés, 2009; Murad et al.2010), jotka saattavat liittyä pitkäaikaiseen kokemukseen sukupuolidysforiasta ja/tai vähemmistöstressistä. Mahdollisia ongelmia ovat esimerkiksi ahdistus, masennus, itsensä vahingoittaminen, kokemukset väärinkäytöksistä ja laiminlyönneistä, pakko-oireet, päihteiden käyttö, seksuaaliset ongelmat, persoonallisuushäiriöt, syömishäiriöt, psykoottiset häiriöt ja autismikirjon häiriöt (Bockting et al., 2006; Nuttbrock et al., 2010; Robinow, 2009)."

Tämä lähde (käännetty tiivistelmä American Psychological Associationin ohjeistuksesta) käsittelee kysymystä varsin monipuolisesti ja syvällisesti ja se pohjautuu laajaan tutkimustietoon. Siellä sanotaan mm. seuraavaa (huom. koskee Yhdysvaltoja, mutta sovellettavissa Suomeenkin):
"Lakien ja hyvien käytäntöjen puute on huomattava vaikeus transihmisille ja sukupuolinormeja vastaamattomille, vaikka syrjintäsuojaa on viime vuosina vahvistettu. Järjestelmässä on esteitä monille muuttaa henkilödokumentteja sukupuoli-identiteettiään tai ilmaisuaan vastaamaan. Joillakin transhenkilöillä ei ole lupa muuttaa dokumenttejaan, koska he eivät täytä kriteereitä, esimerkiksi he eivät ole käyneet läpi edellytettyjä lääketieteellisiä hoitoja. Tämä voi vaikeuttaa opintoja ja työn saantia."

Vähemmistöstressi aiheuttaa transsukupuolisille ahdistusta ja masennusta, ja tämä on monelle cis-sukupuolisille vaikea ymmärtää. Sama lähde kuin yllä:
"Ihminen, jolla on transidentiteetti, voi olla terve, eikä identiteetissä ole mitään patologista. Ihmiselle voi kuitenkin tulla painetta siitä, että identiteetti ei vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta."

Tutkimuksiin hakeutuvien joukossa on kuitenkin myös niitä, joilla on sellaisia mielenterveyden häiriöitä, jotka voivat sekoittaa sukupuoli-identiteettiä, kuten epävakaa persoonallisuus- tai dissosiaatiohäiriö. Näitä ei pidä sotkea transsukupuolisuuteen. Mediuutiset 2005

Some- ja blogikuplassa voi tosiaan vaikuttaa siltä, että "kaikilla" transsukupuolisilla on vakavia mielenterveyden ongelmia. Uskallan kuitenkin väittää, että näin ei kuitenkaan ole. Äänessä ovat ne, joilla on tarvetta ilmaista itseään tai selittää asioita. Jotkut haluavat auttaa muita kirjoittamalla omista kokemuksistaan.

Ne transsukupuoliset, jotka elävät tyytyväisinä elämäänsä, eivät osallistu tähän keskusteluun. Jotkut elävät mieluiten stealthina eli eivät tuo esiin transsukupuolisuuttaan, koska haluavat elää normaalia elämää. Somessa, blogeissa ja vlogeissa esiintyy vain kourallinen transsukupuolisia. Heitä on Suomessa kuitenkin tuhansia. Suurin osa on hiljaa, ja todennäköisesti suurin osa heistä voi hyvin.

On mielestäni vastuutonta ja transfobista väittää, että mielenterveyden ongelmat aiheuttavat transsukupuolisuutta, kuten eräs tunnettu sukupuolikriittinen videollaan väittää. Ei voi toisaalta myöskään väittää toisin päin, että transsukupuolisuus automaattisesti aiheuttaa mielenterveyden ongelmia.

On minusta sekä yhteiskunnallisesti että erityisesti inhimillisesti tärkeää, että kaikenlaiset mielenterveyden ongelmat saadaan hoidetuksi ja ihmiset osaksi yhteisöjä. Ei ole kenenkään etu, että suuri ihmisjoukko on yhteiskunnallisesti toimintakyvytön. Leimakirveiden heiluttelu ei auta ketään. Transsukupuolisuuden leimaaminen mielenterveyden ongelmaksi on vahingollista paitsi transihmisille, myös koko yhteiskunnalle.

Erityisesti äärikristilliset ja -konservatiiviset mediat, alustat ja henkilöt, kuten esimerkiksi Suomen Perusta -säätiö, Aito Avioliitto ry, Oikea Media, Tapio Puolimatka sekä sukupuolikriittiset äänekkäät somettajat ovat niitä tahoja, joiden todellakin tulisi muuttaa toiminta- ja viestintätapaansa sukupuolen moninaisuutta ja transsukupuolisuutta koskien. Minusta on nurinkurista, että nämä tahot syyttävät ns. gender-ideologiaa (jota terminä vastustan) eli sukupuolen moninaisuuden ymmärtävää ajattelua yhteiskunnan mädättämisestä, kun mielestäni asia on täsmälleen päinvastoin.